Maanantai.
Heräilimme, söimme ruhtinaallisen aamupalan (sämpylä, voita, mansikkahilloa ja pikakahvia)
ja teimme visiitin kauppaan. Sitten pikainen reittisuunnitelma ja kaupunkia ihmettelemään. Ensimmäiseksi on todettava, että rakennukset on todella todella vaikuttavia. Suuntasimme matkaan rannasta ja siitä kohti vanhaa Charlesin siltaa. Matka jatkui edelleen St. Vituksen katedraaliin. Koko matka linnaan asti meni suunnilleen monttu auki kamera laulaen, mutta vasta Prahan linna teki todella suuren vaikutuksen. Julkisivulle saavuttuamme ensimmäiset sanat oli suunnilleen "glup öööö...tuota...jooooo". Siinä sitten
auttanut muuta kuin lyödä sata korunaa tiskiin ja sisälle ihmettelemään. Kyllä laittoi hiljaiseksi sen ajan arkkitehtuuri ja ennenkaikkea se, miten se on pystytty rakentamaan siihen aikaan ja sillä teknologialla. No, kyllähän sitä rakennettiinkin about 500 vuotta erinäisten vaiheiden rikastamana. Komia mökki, kannattaa käydä tsekkaamassa.

Ilokseni huomasin, että ihmiset ja kauppiaat eivät ole niin tungettelevia eikä mitään tyrkytetä ostettavaksi. Ei siis mitään sisäänheitto meininkä, paremminkin ulosheitto. Kävimmä syömässä yhdessä ravintelissa ja tarjoilijan täti oli kyllä niin v*****neen oloinen, että ruuat naamaan ja menoksi. Paikallisten ihmisten kanssa ei olla vielä paljoa juteltu, mutta kauppiaat sun muut tuntuvat olevan vähän ynseää porukkaa. Mutta ei tehdä hätiköityjä päätöksiä, eihän täällä olla oltu kuin yksi päivä.

Niin, ja se kahvi, täällä ei vissiin sitä suomalaistyylistä kaffetta saa ollenkaan, joten ei auta kuin tottua tähän pikakahviin. snif.

ps. koitan patistella Jarkkoaki kirjottelemaan nii ei tartte meikäläisen sepostuksia lueskella koko aikaa...

-T